Liikenneraivo – mistä oikein on kyse?
Nykyisin liikenneraivoksi lasketaan myös kiilaamiset, ylinopeudet sekä aggressiivinen ja hyötyä tavoitteleva ajotyyli.
Tutkimusten mukaan liikenneraivoon syyllistyneillä on yleensä takanaan muita enemmän väkivaltarikoksia ja liikennerikkomuksia. Liikenteen väkivaltatapaukset ovat onneksi hyvin harvinaisia, mutta liikenneraivon muut muodot ovat paljon yleisempiä.
Liikenneturvan tuoreessa kyselyssä joka toinen autoileva kertoi tunteneensa liikenneraivoa. Korkeintaan kolme kertaa vuodessa kiukkua oli tuntenut vastaajista reilu neljännes (28 %), kerran kuukaudessa joka kahdeksas (12 %) ja noin kerran viikossa lähes joka kymmenes (9 %).
Kun yhteisiä liikennesääntöjä rikotaan, saattaa tämä raivostuttaa osaa tiellä liikkuvista. Mikäli asiat tapahtuvat odotusten vastaisesti tai henkilö ei pääse etenemään liikenteessä kuten haluaisi, voi syntyä turhautumista ja kiukustumista.
Liikenneraivosta ei pidä provosoitua
On parasta, että ei itse lähde mukaan liikenneraivoon – ihmisillä on monesti voimakas vastavuoroisuuden periaate, jolloin palautteet annetaan samalla tavalla takaisin kuin ne on saatu. On tärkeää toimia itse järkevästi. Tällä hetkellä suurin osa raivon kohteeksi joutuneista ei anna sen vaikuttaa omaan ajokäyttäytymiseensä, vaikka toista osapuolta saatetaan kiroilla itsekseen ratin takaa.
“Avoimesti mielenosoittaminen ei ole hyvä idea. Kun mietitään, kuka on oikeassa ja kuka on väärässä, se ei yleensä johda mihinkään positiiviseen”, Liikenneturvan suunnittelija ja psykologi Jyrki Kaistinen kertoo.
Vinkit liikenteeseen:
• Älä provosoidu
• Pidä järki kädessä
• Anna positiivista palautetta: käden nostaminen ja kiittäminen eivät maksa mitään